fbpx

Kaipaus kohti syvempää ymmärtämistä

Alla olevat asiat ovat olleet minulle omalla matkallani niitä, joiden avulla olen oivaltanut miten aito muutos tapahtuu, mihin syvä kaipauksen tunteeni minua on johdattanut ja edelleen johdattaa.

Kärsivällisyys ja sitoutuminen

Meillä kaikilla on tarina ja tarinoita elämästämme. Tarina, jota luulemme todeksi, tarina jota elämme todeksi. Millaista tarinaa kerron siitä kuka minä olen. Ihmisinä emme mitenkään tavoita totuutta elämästä, se on aina mielemme värjäämä. Tuo mieli, ajatusten luoja onkin mestari tarinoimaan ja värittämään todellisuutta. Mieleeni on vahvasti jäänyt eräs opintojakso, jossa tehtävänä oli kirjoittaa oma elämäntarina ikään kuin se olisi elokuvan käsikirjoitus. Millainen elokuva se olisi? Mikä rooli olisi päänäyttelijällä? Entä muilla henkilöillä? Se oli todella tietoisuutta avaava harjoitus. Kun kirjoitin käsikirjoitusta, huomasin miten tuolle tarinalle ei ikinä tulisi loppua. Ne tarinat, joita emme halua enää jatkaa ja kertoa tulevaisuuteen täytyy lopettaa täysin. Ei fantasioita siitä, että kyllä tämä tästä kun jotain muuttuu ulkopuolellani, saavutan jotain, aikaa kuluu…. Minua ärsytti! Kyllähän sen tiesin, olin lukenut 27 kirjaa aiheesta ja käynyt monta kurssia. Siinä kohdassa tulin toiseen syvään oivallukseeni. Aidon muutoksen tekeminen on sitoutumisen ja kärsivällisyyden polku. Minun on annettava itseni johtaminen jollekin muulle kuin mielelleni, persoonani puhemiehelle.

Syvä rehellisyys ja entisestä luopuminen

Missä minä olen? Mikä on totta? Mikä on todella totta, ei se minkä haluaisin olevan totta tai minkä kuvittelen olevan totta. Egomme mielestä olemme aina vähän edistyneempiä kuin aidosti olemme. On löydyttävä syvän rehellisyyden, nöyryyden ja antautumisen kohta. Pudottava todellisuuteen. On alettava kuulla ja kuunnella. Annettava tilaa hiljaisuudelle. Tuossa hiljaisuuden tilassa sisällämme olevalla viisaudella on tilaa alkaa puhua. Sielun syvää puhetta on mahdoton kuulla jos elämä on liian täyttä. On liikaa tekemistä, liikaa ajatuksia, liikaa ruuhkaa jossakin. Alkaa siis myös luopumisen matka. On aloitettava oman elämänsä tarkastelu, käännyttävä sisäänpäin. Millaiset asiat ihan oikeasti ovat minulle välttämättömiä. Yleensä asiat, joista meidän on vaikeinta luopua ovat niitä, joista luopuminen, johdattaakin meidät sen luokse mitä syvällä sisimmässämme kaipaamme. Itselleni luopumisen matka alkoi tavaroista ja välttämättömyyden tarkastelusta suhteessa tavaroihin. Sen jälkeen tulivat ihmissuhteet, tavat ja tottumukset, käsitykset asioista, tekemiset, tunnemaailmoista kiinnipitäminen. Tarkastelu ja luopuminen alkaa jostakin jatkuen läpi elämän. Ensin asiat ovat hyvin konkreettisia, myöhemmin ehkä hienovaraisempia asioita. Missä kohtaa elämä virtaa luonnollisella tavalla ja missä kohtaa on tukoksia tai jopa täysin patoutuneita asioita. Mitä enemmän tunteita ja latausta jokin asia meissä herättää on hyvä herätyskohta asian nostamiselle suurennuslasin alle.

Yksin on haastavaa, tarvitsen muita ihmisiä

Itseään on haastava nähdä, peili on liian lähellä siksi tarvitsemme muita ihmisiä. Yksin oivaltaminen ei ole mahdotonta, mutta toisten ihmisten kanssa asiat on helpompi nähdä ja toisilta ihmisiltä saatu tuki ja kannattelu on äärimmäisen arvokasta ihmisyyden kokemuksellisuuden kohdissa. Inspiroidumme toisistamme ja haastamme toisiamme. Itse olen kokenut miten sitoutuminen pidempään prosessiin yhdessä muiden kanssa on ollut hyvin antoisaa. Ryhmässä saamme useita eri peilejä itsestämme. Millainen minä olen. Sitoutuminen pidemmäksi aikaa on antoisaa, koska se luo turvan tunnetta sekä syvyyttä prosessille. Kannattelee läpi monenlaisten vaiheiden.

Liikkeellelähtö, haparoivia askeleita ja ei:n sanomisen taito

Persoonamme on rakentunut tietämisen ja varmuuden saamiselle. Polku, joka on meille tarkoitettu, kullekin omanlaisensa, ei avaudu vaikka kuinka hankkisimme tietoa. Polku avautuu kokeilun, uteliaisuuden ja oppimisen kautta. Tarvitsemme epävarmuuden sietokykyä. Miten olla viisaasti rohkea ettei anna epävarmuuden tulla elämän virtaamisen esteeksi, mutta kuitenkin osata kuunnella tervettä pelkoa. Ei ole tarkoituksenmukaista hyppiä turvattomuuteen jatkuvasti tai jotenkin uppeluksiin vailla todellisia keinoja selvitä tilanteesta. Ilman täydellistä varmuutta on siis alettava ottaa epäröiviä askeleita, lähdettävä liikkeelle, liikutettava energiaa. Meillä on vahva tendenssi palata tuttuihin tapoihin ja tottumuksiin tai olla mielihyvän tunteen johdateltavissa. Molempien tapausten kohdalle tarvitsemme ei:n sanomisen taitoa. Meidän ei tarvitse tietää mitä meidän tulisi valita, mutta on opeteltava sanomaan ei niille asioille, jotka eivät johdata meitä oman elämämme polkua virtaavalla tavalla. On pelottavaa sanoa ei kun ei tiedä mitä siitä seuraa, tuleeko enää seuraavaa tilaisuutta, valitsinko väärin. On muistutettava itseä ettei ole vääriä valintoja. Ei:n sanominen vapauttaa tilaa jollekin uudelle. Niissä kohdissa kun sama asia tulee eteemme uudelleen ja uudelleen on taas hyvä kohta tarkastella vähän syvemmin mistähän tässä on kyse. Askel askeleelta polku alkaa avautua, elämä on epävarmaa ja sisältää epämukavia tunteita. Kun aidosti opimme kohtaamaan elämän sellaisenaan kuin se kaikessa täyteisyydessään avautuu koemme syvää tyydytystä. Elämään kuuluu sekä kivun että onnen hetket. Harjoittelemme uimaan syvemmälle kipuun noustaksemme korkealle täyttymyksen tunteeseen. Se on jatkuva virta, mikään ei ole pysyvää.

Kehollinen kokemuksellisuus ja harjoittaminen

Tarvitsemme elämälle kokonaisvaltaisesti altistumista koko olemuksellamme. Antaa elämän kokemusten, tunteiden, kaiken virrata läpi kehon. Silloin kun olemme vahvasti kehossa, yhteydessä kehoon sisäisesti olemme vahvimmin yhteydessä elämään. Elämään, joka elää meitä kehon kautta. On todella merkityksellistä miten hoidamme ja käytämme kehoamme. Millaisia valintoja teemme pitääksemme kehoa hyvinvoivana. Tämä ei tarkoita kehon välineellistämistä käyttötavaraksi saavuttaaksemme jotain muuta, vaan yhteyden luomista ja hyvänä pitämistä. Syvällä kehossa on myös syvä viisaus, kuulenko sitä. Miten annan elämän ilmentyä kehoni kautta? Minne vien kehoni, mitä teen käsilläni, mitä puhun suullani? Tulen asioiden tietämisestä kehoyhteyteen ja aidosti alan harjoittaa tietoisia toimia elämässä. Mitä ovat jokapäiväiset, jokahetkiset valintani tekojeni muodossa?

Arvot ja vastuunottaminen

Kun poistumme elämän automaatiolla suorittamisen tilasta, tulemme kohtaan jossa meidän on löydettävä omat syvät arvomme. Arvoja vasten on helppo peilata omia valintoja itsetarkkailun kautta. Millaista elämää haluan luoda? Päätöksistä ja valinnoista alkaa tulla selkeämpiä kun ohjaudunkin sisältä, omista arvoistani käsin. En luovuta enää valtaa, vastuuta, omaa voimaani ulkopuolelleni. Toimin valinnan vapaudesta käsin, mikä ei tarkoita että voi tehdä mitä vain vaan sisältää vastuunottamisen. Kaikilla valinnoillani on seuraukset, jotka ovat minun vastuullani.

Henkisiä lihaksia kasvattavia työkaluja avuksi

Ihmisenä kasvun, psykologisen aikuistumisen matkalla on suureksi avuksi kuunnella heitä, jotka ovat ennen meitä täällä kulkeneet. Tarvitsemme opetuksia ja opettajia. Se ei tarkoita sokeaa seuraamista vaan erottelukykyä hyödyntäen itseään viisaamman kuuntelua. Mikä on se paikka, tapa, opettaja, jolloin kuulemme opetuksen parhaiten. Elämä on mysteeri ja erilaisten henkisten ja uskonnollisten viisaustraditioiden opetukset avautuvat hitaasti. On hyvä sitoutua ja antaa opetuksille aikaa avautua. Lisäksi on lukuisia muita tapoja henkisen kasvun avuksi, esim. erilaiset terapiat, jooga, autenttinen liike, unohtamatta luonnossa liikkumisen eheyttävää ja voimistavaa vaikutusta.

Tutustu myös hyvinvointitila Arwokkaan tiloissa Turussa kokoontuviin ryhmiin. Ryhmässä yhdessä tekemisessä on aina erityistä voimaa ja vahvuutta ja saamme sitä kautta tukea ja kannustusta omille pohdinnoille.

Aito muutos on hidas prosessi, jossa kokonaisvaltaisen kehollisesti koetun oivaltamisen kautta muutamme reaktiivista toimintaamme kohti tietoisia valintoja. Se vaatii kärsivällisyyttä ja monenlaista luopumista. Yleensä juuri niitä asioita, joita emme haluaisi prosessin mahdollistamiseksi antaa.